|
Blogeihin liittyviä mahdollisuuksia ja haasteita:
The Long Tail. Nettiajan markkinoilla jotkut rakentavat pienten, erikoistuneiden yleisöjen varaan. Nämä pienet yleisöt muodostavat melko suuren kuluttajajoukon. Asiassa olisi pohdinnan aihetta myös ei-kaupallisella puolella. Perustuu Pareton periaatteelle. Maisema on Rodokselta, Symin saarelta. Kuva otettiin vajaa kaksi vuotta sitten. Kirsi otettiin webbikameralla taustan päälle 6.1.09. Kuvaa ei ole lainkaan paranneltu, sen voisi saada toki teknisesti uskottavammaksikin :)
Blogeissa olevan tiedon luotettavuuden ja sidoksien tuomia haasteita. Autenttisuus saattaakin olla lumetta; näin kävi mitä ilmeisimmin marraskuisten Mumbain tappoiskujen yhteydessä. (Toimittaja Matti Lintulahden blogi, Poynter Online.) Linkittäessään joutuu harjoittamaan kriittisyyttä äärimmäisyyksiin saakka, jos tahtoo itse olla luotettava, varsinkin silloin, kun rakentaa argumentointiaan blogitiedon varaan.
Ennen kuin lähdet blogaamaan, kannattaa siis selvittää itselleen, tahtooko keskustelua, vastaväitteitä, palautetta, uusia näkökohtia, kysymyksiä, erilaisia näkökulmia, lisää lukijoita... Vuorovaikutteisuus ja verkostot ovat blogien keskeinen ominaisuus ja itse odotan, että ne myös toisivat kirkollisiin piireihin ja teologisiin debatteihin ja diskursseihin uuden keskustelukulttuurin, mikäli mahdollista. Toistaiseksi ei montaa toivon pilkahdusta tässä suhteessa ole silmiini sattunut. Keskustelu ei aina ole helppoa. Oikeanpuoleisessa palstassa on muutama keskustelunaihe. Keskustelu ei mielestäni ole mitenkään parhaimmillaan pelkkien samanmielisten kesken. Kannattaa hakea todellista ajatuksenvaihtoa. Mikään tuskin on monen mielestä kiehtovampaa kuin oppineitten väittelyn seuraaminen, kunhan väittely on fiksua. Erityisesti kannattaa muistaa, että keskusteluilla on usein paljon hiljaista yleisöä, joka ei kommentoi koskaan mitään. Joskus blogaaja voi myös joutua masinoidun hyökkäyksen kohteeksi. Tällaisia hyökkäyksiä saatetaan kohdistaa blogiin erityisesti Blogistanin ulkopuolelta, esimerkiksi netin keskustelualueilta. Moni blogaaja on tämäntyyppisessä tilanteessa ottanut käyttöön kommenttien moderoinnin. Blogien juju on verkostoissa. Blogit ovat nähdäkseni vähän toisentyyppisiä verkostoja kuin Facebook, jossa verkostot ovat enemmän tai vähemmän itsetarkoitus. Blogeissa verkostot parhaimmillaan muodostuvat ihmisistä, joita kiinnostavat samantapaiset asiat. Vaikka et itse kirjoittaisikaan museoista tai elokuvista, ainakaan kovin usein, sinun verkostoosi saattaa tulla blogeja, joissa niistä kirjoitetaan. Useimmiten kiinnostava kommentti tuo blogaajan vastavierailulle tutustumaan kommentoijan isännöimään blogiin. Pitkään suomalaisia blogeja hallitsi kaksi teemaa: tietotekniikka ja neulominen. Neulojat ovat edelleen merkittävä blogaajaverkosto. Blogeista ja niiden gadgeteista muodostuu myös aivan uudenlaisia verkkoja. Itse olen käyttänyt MyDelicious -tägejä, joiden yhteydessä olen myös kommentoinut tägättyjä sivuja. Deleissäkin voisi verkostoitua esimerkiksi samoja asioita seuraavien kesken. Olisi varmasti mukavaa, jos joku tekisi sanotaan nyt eksegeettisen tägipilven tai 1900-luvun kirkkohistoriaan keskittyvän tägipilven. Kielten opetusohjelmien arvioinnille ja esittelylle olisi luullakseni lähettikoukutuksessa kysyntää... Itse käytän blogien seuraamisessa aika lailla RSS-syötteitä. Niiden avulla näen nopeasti, onko kavereideni blogeihin tullut uutta kiinnostavaa asiaa. Itselleni on ollut erittäin tärkeää tilata blogeihini tulevat kommentit sähköpostiin, jotta eivät jää huomaamatta. Joskus joku saattaa kommentoida vaikka kolmen vuoden takaista postaustani. Linkitä blogijutuissasi sellaisille sivuille, joita toivot lukijoidesi löytävän. Voit myös laatia linkkilistoja sivuista, joita suosittelet. |
Keskustelun aiheita:
|
||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||